Pääsin taannoin haastattelemaan liikuntalääketieteeseen erikoistuvaa lääketieteen tohtori Tarja Lyytistä ja kyselemään hänen kokemuksiaan sekä näkemyksiään liikuntariippuvuuteen liittyvistä haasteista. Liikuntariippuvuutta Tarja ei näe kovin yleisenä ongelmana, sillä isomman osan ongelmana on liikkumattomuus. Liikunnasta voi hänen mielestään olla riippuvainen, kunhan se ei mene yli ja rupea hallitsemaan elämää eikä keho hajoa.
Tarja kertoo, että osa hänen luonaan käyvistä liikunnan harrastajista tulee uupumusoireilun tai ylikunto-oireiden vuoksi. Oireet voivat olla unettomuutta, väsymystä tai sitä, ettei jaksa liikkua samalla tavalla kuin ennen, mutta silti liikkumista on jatkettu entiseen tapaan. Liikunnan voimauttava kokemus on silloin jäänyt pois. Aluksi hän lääkärinä pyrkii aina selvittämään, löytyykö oireilulle somaattista syytä tai sairautta, esimerkiksi kilpirauhasongelmaa tai raudan puutosta. Kun asiaa on selvitelty, oireilun taustalla voi olla jokin somaattinenkin syy, mutta yleensä syynä on ylirasitustila, jonka vuoksi keho ei enää toimi normaalisti. Tyypillisesti potilaat eivät itse yhdistä oireilua liialliseen liikkumiseen tai ylikuntoon.
Mitä on liikuntariippuvuus?
Ääripää Tarjan vastaanottoasiakkaissa ovat liikuntariippuvaiset, joille liikunnasta on tullut pakkopullaa mutta jota he silti edelleen jatkavat. Tästä samasta liikuntariippuvuusoireyhtymästä kärsiviin liittyvät myös syömishäiriöiset ja ne, jotka tavoittelevat täydellisyyttä kaikilla elämän osa-alueilla. Heille pakkoliikunta on yhtenä osa-alueena täydellisyyden tavoittelussa. Vakavia liikuntariippuvuus- ja syömishäiriötapauksia hoidetaan psykiatrisella osastolla. Tarjan mielestä liikuntariippuvuutta esiintyy enemmän kuntoliikkujilla kuin urheilijoilla ja erityisesti naisilla.
Liikuntariippuvuus tarkoittaa Tarjan mukaan sitä, että liikuntasuoritus on tehtävä, oli olo mikä tahansa. Liikunta on aluksi tuottanut hyvää oloa, mutta kun ollaan ylikuormittuneita, niin ei ymmärretä pysähtyä, vaan haetaan edelleen sitä hyvää oloa liikunnan avulla. Tässä puhutaan eri asiasta kuin liikunnan virkistävästä vaikutuksesta, joka tulee aina, vaikka olisi miten väsynyt. Haastavaksi asian tekee se, että liikunta aluksi auttaa siihen väsymykseen, mutta todellisuudessa liikunta syö koko ajan omaa kehoa ja jaksamista. Liikuntariippuvaisten työt yleensä hoituvat, mutta vapaa-aika menee liikunnan parissa. Työtkin saatetaan sopia sen mukaan, että pääsee varmasti liikkumaan.
Alkoholiriippuvuutta voidaan mitata kyselyillä, jotka ovat tietyllä tavalla faktapohjaisia, mutta samanlaista kyselyä ei ole olemassa liikuntariippuvuuden arvioimiseen. Jos liikuntariippuvuuteen olisi selkeä kysely, niin se helpottaisi asian havainnointia ja hoitoon hakeutumista. Yleensä liikuntariippuvaiset vähättelevät omaa liikuntaansa ja sen osuutta elämässään.
Liikuntariippuvuuden kohdalla on tärkeää aina miettiä, mistä lähtökohdista ja millä motiiveilla liikuntaa harrastetaan. Jos liikunta ja arki ovat tarkasti aikataulutettuja, niin ei liikunnan harrastaminen silloin välttämättä kovin terveellä pohjalla ole. Lisäksi jos jonkin harjoituksen väliin jättäminen tuottaa ahdistusta, niin silloin on kyseessä riippuvuus. Moni liikuntariippuvainen konkreettisesti ahdistuu siitä, jos tulee flunssa tai jokin vamma eikä sen vuoksi pääse liikkumaan. Pahimmillaan flunssa tai vammakaan ei estä liikuntariippuvaista liikkumasta.
Liikuntariippuvuuden ja ylikunnon syyt?
Tarjan yleiskokemus kuntoliikkujista on, että ihmiset eivät ymmärrä sitä, ettei ylikuormittuminen tule pelkästään liikunnasta vaan kokonaiskuormituksesta elämässä. Ihmiset eivät osaa ottaa huomioon esimerkiksi sitä, että jos on vaikkapa raskas työ tai huonosti nukuttu yö, ei silloin voi liikkua samalla lailla kuin ennen. Monen kuntoliikkujan on myöskin vaikea tehdä palauttavaa liikuntaa, koska he eivät ajattele sen olevan mitään. Liikkujien pitäisi ymmärtää, että kevyempi liikunta palauttaa siihen kovempaan harjoitukseen ja siksi kevyempi liikunta on tärkeää. Liikunnasta tekee liikuntariippuvaiselle haastavaa se, että liikunnan pitää olla tietynlaista, jotta se on oikeanlaista hänen ajattelussaan. Ylikuormittumisen taustatekijänä on se, etteivät liikkujat tunne kehoansa riittävän hyvin. Sen vuoksi he eivät ymmärrä, milloin harjoittelua pitäisi keventää ja milloin voi tehdä kehittävää harjoittelua. Kuntoilijoiden ongelmana on myös se, että heillä ei yleensä ole mitään lepojaksoja, kuten kilpaurheilijoilla on kauden päätteeksi. Liikuntariippuvuuden ja ylikunnon syistä puhui myös Satu Kaski aiemmassa artikkelissa.
Lääkärin mahdollisuudet auttaa
Liikuntariippuvuus- ja ylikuntotapauksissa lääkäri voi auttaa kontrolloimalla tiettyjä arvoja ja kyselemällä liikuntaan vaikuttavista asioista. Keskustelun ja kyselemisen lisäksi Tarja kannustaa liikuntariippuvaisia ja ylikunnosta kärsiviä aktiiviseen palautumiseen, jolloin ei tarvitse olla pakkolevossa ja ihminen saa olla mukana siinä, mikä hänelle on tärkeää. Tärkeää hänen mielestään on kuitenkin se, että määriä ja tehoja harjoittelussa vähennetään. On oleellista ymmärtää, että jos harjoittelussa ei muuteta jotain radikaalia aiempaan verrattuna, niin homma menee jatkossa vain huonompaan suuntaan. Liikuntaan pitää saada mukaan ajatus siitä, mitä tehdään ja miltä liikunta tuntuu. Tarja painottaa, että uusi tapa liikkua on oppimista uudenlaiseen toimintatapaan, jottei ongelma toistu uudelleen. Sitä kautta päästään myös eroon riippuvuudesta.
Liikuntariippuvuuden hoito
Liikuntariippuvuuden hoitamisessa voi parhaimmillaan puolessa vuodessa tapahtua muutosta henkisessä ja fyysisessä kunnossa, mutta yleensä muutokset kestävät vuodesta useampaan vuoteen. Yleensä kun asiakkaalle sanoo, että tästä toipumisessa menee vähintään vuosi, niin asiakas toteaa, ettei se voi olla mahdollista. Osa asiakkaista sopeutuu siihen, mutta osa ohjataan psykologille, koska muukaan elämä ei yleensä ole tasapainossa. Liikuntariippuvaiset tarvitsevat keskustelutukea, sillä harva toipuu riippuvuudesta yksin. Valitettavan monesti liikuntariippuvainen jaksaa toteuttaa ohjeita muutaman kuukauden, mutta sen jälkeen lähdetään takaisin entiselle liikuntalinjalle ja sairaus uusiutuu. Osaa auttaa näiden asioiden ymmärtämisessä elämänkokemus, esimerkiksi lapsettomuus tai muut vaikeat kokemukset. Elämänkokemukset lisäävät ymmärrystä, ja tällöin liikuntariippuvainenkin saattaa ymmärtää antaa itselleen luvan tinkiä liikunnasta, jotta arki paranisi.
Liikuntaterapia avuksi?
Tarja kokee, että liikuntaterapialle, jossa yhdistetään valmennusosaamista ja esimerkiksi lyhytterapiaa, olisi tarvetta, koska suhtautumista omaan itseen ja liikuntaan täytyy muuttaa. Tarja kokee, että liikuntariippuvaisille ja ylikunnosta kärsivälle pitäisi pystyä avaamaan liikunnan merkitystä ja sitä, mitä liikunta on ja mitä se ei ole. Keskustelun avulla pitäisi voida löytää omia motiiveja liikkumiseen ja sitä kautta saada helpotusta liikunnan kuormaan. Keskustelujen avulla liikuntariippuvainen voi saada ymmärrystä omasta toiminnastaan ja siitä, että asiat voisi tehdä toisinkin. Samalla myös mahdollistuu se hyvänolon tunne, jota alun perin on liikunnasta saanut.
Liikuntariippuvaiselle on oleellista se, kuka asioista sanoo. Jos keskustelija ei ole liikuntariippuvaiselle liikunnan asiantuntija, niin silloin tämä ei ota tietoa vastaan eikä paranemista tapahdu. Liikuntariippuvaiselle on tärkeää, että keskustelija ymmärtää liikuntaa ja sitä, että liikunta on elämäntapa. Sairaalan puolellakin Tarja monesti toivoo, että hoitavilla henkilöillä olisi liikuntataustaa, jotta asiakas saisi keskusteluista apua eikä siten enää junnaisi paikoillaan omassa tilanteessaan. Psykologit tai terapeutit lähestyvät tietyllä tavalla tai suuntauksella, ja se ei välttämättä aina kohtaa liikuntariippuvaista. Tarja kokee liikuntaterapian mielenkiintoisena ja kokee sille olevan tarvetta. Ei määrätä mitään kahdeksan viikon kuuria, vaan uuden elämäntavan oppimista. Kuntoutumisessa vaaditaan kärsivällisyyttä. Antin lopputyön: liikuntariippuvuuden hoitaminen ratkaisukeskeisen lyhytterapian avulla löydät täältä.
Pingback: Ylikuormittuminen ja siitä toipuminen - Liikuntaterapeutti