Mies elämänsä kunnossa
Timo (40v) on aina ollut tunnollinen suorittaja, joka hoitaa omat tehtävänsä niin töissä kuin vapaa-ajalla. Viisi tyttölasta ja vaimo ovat antaneet elämään merkitystä. Pikkuhiljaa lapset ovat kasvaneet pois sylistä ja kotitalon rakentaminenkin on saatu valmiiksi. Liikunnanohjaajan fyysinen työ oli antanut elämään haasteita, mutta silti Timo kaipasi elämään lisää urheilua. Pikkuhiljaa hän innostui voimailuharjoittelusta taas enemmän ja enemmän. Omia kuntosaliharjoituksia hän teki neljä kertaa viikossa ja päälle liikunnanohjaajan jumpat. Syksyllä 2020 Timo treenasi kovaa, vaikka nukkui vähän huonosti. Leposykkeet olivat todella matalat (noin 40) ja hänestä tuntui, että hän oli elämänsä kunnossa.
Uniongelmat alkoivat
Konkreettiset uniongelmat alkoivat elokuussa 2020, mutta Timon tahti ei hiljentynyt. Kolme kuukautta hän painoi vain menemään entisellä tarmolla, vaikka oireilu lisääntyi koko ajan. Lopulta pysäytys vain tuli. Pahimmillaan hän ei jaksanut kantaa kauppakasseja, vaikka salilla rauta oli aiemmin noussut kovastikin. Samoihin aikoihin hän pyöri sängyssä, kun uni ei tullut. Lapsetkin huomasivat, että iskä on poissaoleva ja mieli oli alakuloinen.
Oireilu oli loka-marraskuussa jo niin voimakasta, että Timo päätti jättää treenit pois ja tehdä vain fyysistä työtä. Tuntui masentavalta, kun joutui luopumaan harjoittelusta ja salille menosta. Oireilu ei kuitenkaan vähentynyt ja siksi hän rupesi tekemään pelkkää toimistotyötä, mutta sekään ei riittänyt. Hän joutui pitämään muutaman viikon sairasloman. Kuormitusta oli ollut aivan liikaa. Tärkeistä asioista luopuminen oli kova pysäytys miehelle, joka alkusyksystä oli luullut olleensa elämänsä kunnossa. Sairaslomakaan ei auttanut, sillä heti kun meni takaisin töihin, oireet alkoivat uudestaan. Fiilis mielessä ja kehossa aaltoili ja tilanne saattoi romahtaa hetkessä. Arki oli yhtä ylä- ja alamäkeä. Unta tuli välillä 5 tuntia. Kroppa ei kestänyt kuormitusta ollenkaan.
Ylikuormituksesta palautuminen
Kun oireilu oli pahimmillaan, niin Timo rupesi hakemaan apua eri suunnista. Hän kävi urheilulääkärin vastaanotolla ja kropasta tutkittiin kaikki, mutta mitään ei löytynyt. Kaikki ylikuormituksen tunnusmerkit täyttyivät hänessä, mutta hänen oli vaikea uskoa, että kaiken takana olisi ylikuormitustila. Timo hankki tietoa myös netistä ja otti yhteyttä ylikunnoista kärsineisiin henkilöihin. Lopulta ylikunnosta selviämisestä tuli Timon juttu, joka piti saada nopeasti alta pois. Timo ei osannut vieläkään höllätä. Kehosta tuli hänen tarkkailunsa kohde. Sykkeen seuraamisesta oli tullut pakonomainen juttu ja unesta suoritus, jota hän yritti optimoida. Kehossa ei tapahtunut minkäänlaista palautumista 2 kuukauteen.
Lopulta Timon piti myöntää ja hyväksyä oma tila. Piti myöntää, että tässä mennään pitemmällä aikavälillä eteenpäin. Pikkuhiljaa uuden vuoden alkaessa pahimmasta olosta pääsi eteenpäin. Oli iso merkitys huomata, että palautumista oli tapahtunut. Kunto kuitenkin vaihteli edelleen tosi paljon. Pikkuhiljaa asioiden myöntäminen onnistui paremmin. Timo ymmärsi, että ongelmat ovat tulleet pitkän aikavälin fyysisestä ja henkisestä kuormituksesta. Sen myötä pikavoittojen hakeminen jäi taka-alalle ja mielekästä tekemistä tuli tilalle.
Olotilan vaihtelut
Olotila edelleen kuitenkin vaihteli. Huhtikuussa 2021 oli tosi epätoivoinen olo, että loppuuko tämä koskaan. Timo teki radikaalin ratkaisun toukokuussa, ja meni omaan huoneeseen nukkumaan. Silloin lähti uni luistamaan. Vaimo huomasi, että Timo voi sen jälkeen paremmin, kun sai nukuttua. Lopulta toukokuussa yks kaks, homma lähti toimimaan pikkuhiljaa. Pikkuhiljaa Timo lisäsi arkiliikuntaa ja vaihtoi mm. renkaita autoon. Yhtään hän ei treenannut. Toukokuu meni yllättävän hyvin. Aamuherätykset poistuivat, kun lapset jäi kesälomalle. Aamuisin sai nukuttua pidempään. Kesä meni hyvin. Hän veti jonkin verran ryhmiä tehden itse samalla kevyesti ja huomasi, että kroppa rupesi kestämään. Heinäkuussa jäi lomalle ja ajatteli, että rupeaa itse hieman treenaamaan. Hän rupesi käymään 2 kertaa viikossa salilla ja kroppa on toiminut sen jälkeen ihan hyvin.
Mitä on Timo on oppinut itsestään?
Toipumisen aikana Timo on opetellut kuulostelemaan ja tunnistamaan omia tunteita, jossa hän oli aikaisemmin huono. Timo myöntää, että hän on tehnyt aiemmin asioita aina 110%:sti. Hän on pyrkinyt aina optimoimaan kaiken tekemisen, ja hän on stressannut kovasti eri asioista. Luonteeltaan Timo on ollut perfektionisti ja siitä hän on nyt yrittänyt hieman luopua ja höllätä otetta. Nykyään hän tuntee sen, kun stressihormonit ovat koholla, sillä silloin ei väsytä yhtään. Aiemmin tuntui, että jaksoi painaa, vaikka oli tosi väsynyt. Hän oppi viimein lukemaan kehonsa viestejä, jolloin oli hyvä olla. Joskus kun on liikkunut liikaa, niin vaikutus tulee monesti jälkikäteen. Timo on oppinut, ettei se haittaa, jos ei jossain osa-alueella ole huipulla. Hän on havainnut, että jatkuva itsensä kehittäminen stressaa. Timo on heittänyt stressaavia asioita sivuun. Negatiivisia uutisia hän ei enää halua lukea, tai sykemittaria käyttää.
Ennen ylikuormitustilaan sairastumistaan Timon vaimo oli monta vuotta toitottanut, että hiljennä tahtia ja suunnittele työviikko paremmin. Vaimo myös kannusti olemaan vastaamatta työpuheluihin iltaisin, mutta ei Timo näihin muutoksiin pystynyt. Hän oli ollut työstä ja tekemisestä riippuvainen. Vaimon oli helpompi nähdä jo ennen lopullista sairastumista Timon oireet, jotka olivat akuutteja kuormitustiloja. Keho oli antanut merkkejä jo ainakin kahden vuoden ajan, ne Timokin nyt myöntää.
Ylikuormittumisen taustalla olevat syyt
Timo ei ole osannut ajatella, että olisi ollut liikuntariippuvainen. Syksyllä 2020 pahimmillaan ajatus oli, että jos ei nuku niin ei voi treenata. Se pahensi kierrettä ja tympäisi, jos olisi ollut aikaa treenata. Salit ja tavoitteet ohjasi käyttäytymistä hirveän paljon. Niistä on päässyt jo paljon eroon. Timo tunnistaa, että hän on ollut hirveän sitoutunut saliharjoitteluun. Omat keinot ovat olleet silloin vähissä, kun liikunta on jäänyt vähille. Täältä löydät vanhan blogitekstin liikuntariippuvuudesta ja ylikunnosta kuntoliikkujilla.
Timo on näkyvässä työroolissa paikkakunnallansa. Ihmiset ovat tulleet myös kyselemään Timon vointia. Timo on avoimesti kertonut tästä muillekin. Timo tykkää soittamisesta ja laulamisesta ja niitä teki myös viime talvena paljon. Koitti lauleskella karaoketta ja teki metsäpatikointeja luonnossa. Toki nyt on huomannut, että keho kestääkin kevyempää työskentelyä. Rakentaminen ja käsillä tekeminen on monesti hirveän palauttavia päiviä. Töissä joutuu keskittymään moniin asioihin samaan aikaan. Sata asiaa vilisee mielessä, mutta monesti rakentelupäivien jälkeen unikin on ollut parempaa. Nyt kun on vähentänyt ohjausmäärää, niin nyt on myös järkeistänyt työaikoja. Aiemmin on tehnyt enemmän iltatöitä. Nykyään on iltaisin enemmän aikaa laskea kierroksia alas.
Mitä nyt kuuluu?
Syyskuussa 2021 olivat unet pikkaisen alakantissaan. Arkena unta oli noin 5-6 tuntia unta. Oli jäänyt pieni pelko persuuksiin unesta, kun valvoi niin paljon viime vuonna. Viikonloppuisin hän nukkuu hyvin. Kroppa toimii nyt tosi hyvin, vaikka ohjaustakin tulee viikoittain. Työ on tällä hetkellä fyysisesti vähemmän kuormittavaa kuin vuosi sitten. Treenien suhteen hän on tällä hetkellä aika varovainen. Nykyään hän osaa ajatella, että jos on henkisestikin raskasta, niin ei lähde tekemään treenejä. Timo saattaa tyttöjen koulun lähdön jälkeen mennä takaisin nukkumaan. Aina ei päiväunet tule, mutta Timo ei ota siitä enää stressiä. Sekin on parempi, että makoilee vain sängyssä, kuin touhuaa menemään koko ajan jotakin. Vieläkin tulee semmoisia ajatuksia, että arki on huono, jos ei kaikkia osa-alueita klaaraa. Timo myöntää, että itsensä hyväksyntää pitäisi vielä opetella lisää. Timo on opetellut ottamaan itsensä rennommin. Kesällä kun näpräsi rakennusjuttuja, hän pyrki ajattelemaan, että ei tarvitse olla niin justiinsa. Ei ole helppoa pitää keho rentona arjen ja työn keskellä. Matka itsetuntemuksen kasvattamiseen on pitkä ja sitä harjoitellaan loppuelämä. Täältä löydät tietoa siitä, miten hoidan liikuntariippuvuutta!