Koululaisten Move testien tulokset tulivat tällä viikolla julki ja ne kertoivat, että koululaisten fyysinen kunto on heikentynyt edelleen. Tulokset ovat jo niin heikot, että huonokuntoisuus uhkaa jo arjessa selviytymistä. Kun istuminen lattialla selkä suorana on nykylapsille haastava tehtävä, niin mitä se tarkoittaa, kun tehdään toimistotyötä vuosikausia. Tällä viikolla myös puolustusvoimat julkaisivat tiedotteen, jossa kertoivat varusmiesten Cooperin testin tulosten olevan ennätysmatalat. Varusmiesten kunto heikkenee siitäkin huolimatta, että heikkokuntoiset eivät enää edes armeijaan mene. Kummatkaan tulokset eivät yllätä minua.
Vanhempien liikuntatottumukset vaikuttavat lapsen liikunta-aktiivisuuteen keski-ikään saakka. Nyt olisi helppo syyttää vanhempia siitä, etteivät he näytä esimerkkiä liikunnasta ja liikunnan ilosta. Asiakastyöstäni tiedän, että moni vanhempi on uupunut tai ainakin aivan liian kuormittunut arjen vaatimuksista. Työelämä on vienyt oman persoonan ja pikkuhiljaa väsy iskee. Tämän vuoksi on helpompaa työntää lapsi harrastuksiin, kuin lähteä yhdessä touhuamaan. Nykyvanhemmalle tulee vaatimuksia paljon enemmän kuin vuosikymmeniä sitten. On haastavaa pitää oma mieli kirkkaana. On haastavaa pelata omaa elämän peliä.
Nuorten jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja Antti Pennanen otti muutama viikko sitten yllättäen ja rohkeasti kantaa mtv3:n haastattelussa lasten ja nuorten liikuntaan. Pennanen oli huolissaan nuorten harrastustoiminnasta, sillä liian usein tavoitteellinen harjoittelu aloitetaan jo alle 10-vuotiaana. Pennanen näkee liian aikaisen erikoistumisen liikunnassa isona riskinä loppuun palamiselle ja harrastustoiminnan loppumiselle. Se toki on tiedetty jo pitkään, että valitettavan moni lopettaa harrastustoiminnan aivan liian aikaisin ja tilalle ei löydykään mitään uutta. Liikunta polarisoituu koko ajan enemmän.
Herättelin vallitsevan pandemian alussa toivoa, että liikuntakulttuuri muuttaisi muotoaan, kun kuntosalien ovet menevät kiinni, eikä normaaleihin liikuntaharrastuksiin pääse. Ei kuntosaliharjoittelussa ja liikuntaharrastuksissa sinällään mitään vikaa ole, mutta valitettavan yksipuoliseksi on meidän liikuntakulttuurimme muodostunut. Onneksi osa ihmisistä on löytänyt luonnon, leikin ja kävelyn, mutta osaa pandemia on passivoinut entisestään.
Suomessa vallitsee niin kilpaurheilussa, kun kuntoliikunnassa oikein tekemisen kulttuuri. Kyykkyyn ei enää saa mennä, jos ei joku asiantuntia ole sanomassa, että teetkö sen oikein vain väärin. Sykemittari kertoo, onko liikunta tehokasta ja kauanko siitä pitää palautua. Uusia hittilajeja tai hittituotteita syntyy kuin sieniä sateella. Liikunnasta on tullut suorittamista, aivan kuten elämästä muutenkin. Olemme menettäneet itsemääräämisoikeutemme kehoomme ja liikuntaamme. Entiset keinot eivät auta, on löydettävä uusi tapa katsoa omaa liikuntaa ja arkea. Hyvä alku liikunnan ilon ja liikunnallisen elämäntavan löytämiseen on lähteä liikkumaan niin, että se tuntuu sinusta hyvältä ja vaikka kaverin kanssa.
Mukavaa ja liikunnallista viikonloppua!
