Syyskuu ja tammikuu ovat uusien elämäntaparemonttien aloittamisen ruuhka-aikoja. Kuntosaleilla käy silloin suurin kuhina uusista asiakkaista, jotka ovat ostaneet useamman kuukauden salijäsenyyksiä. Jotenkin ihmeellisesti nykyään liikuntakulttuuriin liitetään se, että kaikkien pitäisi käydä myös salilla ja saada enemmän lihasta. Valitettavasti vain harvalla uudella elämäntapamuuttajalla salijäsenyys kuitenkaan tarkoittaa pitkällä tähtäimellä säännöllistä salilla käymistä. Kesälomien jälkeen arkeen paluu kuitenkin saa monissa aikaan halua ”ryhtiliikkeeseen” ja kuin omantunnon parantamiseksi salijäsenyys on jo askel tuohon suuntaan.
Työhön ja sitä myötä arkeen paluu, on monille kesän rientojen jälkeen helpotus. Lapset palaavat kouluun ja päiväkotiin ja työarki tuo päiviin järjestystä. Kuitenkin tähän palettiin kun lisätään uudet liikuntaharrastukset, lasten harrastuskuskaukset, vanhempainillat sekä uudet tv:sarjat ja aikaiset aamut, jää monesti unet jopa vähemmäksi kuin kesällä. Unen määrän pitäisi kuitenkin vain lisääntyä. Ei pelkästään lisääntyvien vastuiden ja kiireiden vuoksi, vaan jo pelkästään valon määrän vähenemisen vuoksi tarvitsemme enemmän unta. Kesällä on mukava valvoa yöttömässä yössä ja monet nukkuvat siksi kesällä liian vähän. Todennäköisesti emme syksylläkään nuku kuitenkaan riittävästi. Unen määrällä on yhtyettä niin painonhallintaan, kuin jaksamiseenkin. Arjen kiireitä pyritään monesti kompensoimaan liikunnalla ja nykyaikana trendinä olevalla teholiikunnalla. Monellahan on ajatus, että mitä tehokkaampaa ja kovempaa liikunta on, niin sitä parempi. No kovempi liikuntakin vaatisi lisää unta ja palautumista. Kellosta loppuu tunnit, ennen kuin uusi päivä alkaa taas aivan liian aikaisin. Vielä lisää muuttujia saa aikaan se, että monet skippaa työpaikkalounaan kokonaan ja yrittävät jaksaa koko pitkän päivän pienillä lounaseväillään, ehkä toiveena pudottaa painoa. Sitten illalla mussutetaan tv:n ääressä monenmoista energiavajetta paikatessa.
Katselen ihmisten hyvinvointia usein peilaten sitä urheiluvalmennukseen. Urheilija kun ei oikeasti kehity pitkässä juoksussa, jos tasapaino kuormituksen ja palautuksen välillä ei ole tasapainossa. Mielestäni aivan liian monella tavallisella aikuisella tämä kuormituksen palautuksen suhde on epätasapainossa. Jatkuva stressi ei kehitä ketään.
Jos oikeasti haluat elämääsi hyvinvointia, niin on vähennettävä kuormittavia tekijöitä elämässä. Se ei tarkoita sitä, etteikö stressiä saisi olla, vaan sitä, että stressiä ei voi olla jatkuvasti. Vaikka hyvinvointi on yksilöllinen asia, niin silti siihen liittyy jokaisella muun muassa palauttava ja rakentava liikunta, riittävä uni ja terveellinen ravinto. Näiden lisäksi hyvinvointi on paljon muutakin. Ennen kaikkea ajattelen sen olevan omien arvojen mukaista elämää. Sellaista elämää, jossa arvovalinnat näkyvät. Omia arvovalintoja voivat olla esim. parisuhde, ystävät, lomareissut, työ tai vaikkapa raha. Jos jonkun toteutus on ristiriidassa arvomaailmasi kanssa, ei sitä puutosta korjata hetkessä. On pysähdyttävä miettimään omia hyvinvointia tukevia valintoja ja yksi valinta kerrallaan lähdettävä korjaamaan suuntaa, jos siihen kokee tarvetta.
